Meille tuli parisen viikkoa sitten kissan pentu joka nimettiin Vilmaks Kivisten ja Sorasten mukaan. Tytteli on Vihdin kissatalolta, tai siis kissojen löytöeläin kodista. Ensimmäiset kaksi päivää tytteli vietti sängyn ja sohvan alla, mutta nyt ollaan niin sosiaalisia että tahtoo välillä ihmisillä mennä hermo. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita pelkäämätön villikko ei tahdo pysyä hetkeäkään aloillaan. Kuvin ottaminen on lähes mahdotonta piatsi silloin kun neiti nukkuu.

Lisäksi eilen meille tuli koeajalle reilu 4-vuotias sekarotuinen löytökoira, sekin siis löytöeläin kodista. Mutta näyttää vähän siltä ettemme pysty poikaa pitämään kun eivät tule Tahvon kanssa toimeen, mutta olemme päättäneet tässä vielä jokusen päivän katsella ennen kuin alamme palauttamista pähkäillä, jospa nuo vaikka toisiinsa tottuisivat. Tämä vanha herra on niin rauhallinen että sillä ei hermo tahdo kestää Tahvon touhottamista. Lisäksi sillä on paha taipumus repiä kaikki puut mitä sen hampaisiin sattuu ulottumaan lukien mukaan leikki mökin kuisti ja sisällä oven karmit. Pääsimme huomaamaan alle kolmen minuutin eilen illalla että se kannattaa pitää pihalla niin kuin koirahoitolan omistaja sanoikin, sillä ovenkarmit on tällä hetkellä irti ja oven pari lautaa pieninä säleinä. Toisaalta tuntuu sydämmettömältä pitää koiraa ulkona, vaikka se siellä paremmin tuntuu viihtyvänkin. Koitan saa vaikka huomenissa tai viimeistään viikonloppuna Tahvosta ja Jästistä tuoreita kuvia näytille, tahtoo vaan olla pimeä jo siinä vaiheessa kun tulee töistä kotiin.


Villi-Vilman hyökkäys  


             Välillä voi hetken levätäkkin